Mikä upea lahja, tämä syöpä

Mikä upea lahja, tämä syöpä !

Näin en kuitenkaan ajatellut tuona perjantaina, 29 tammikuuta 2010, jolloin lääkäri ilmoitti – mammografian ja biopsian jälkeen – että minulla on kaksoisrintasyöpä. Sitä vihaisinta lajia joka hormoonien välittämänä lääkärin mukaan leviää nopeasti maksaan,aivoihin ja luustoon.

Kokeen jälkeen löysin itseni kadulta kädessäni lista päivämääriä magneettikuvauksesta ; pitääkö poistaa molemmat vai vaan yksi rinta, leikkaus viikon sisällä. Wow ! Tuntui siltä kuin minut olisi laitettu tehosekoittimeen ja joku olisi painanut nappia minulta kysymättä. Ja kuitenkin oli kysymys MINUN elämästäni !

Kotiin päästyäni ajattelin leikkausta ja välittömästi mieleeni muodostui kuva teurastuksesta sen koko väkivaltaisuudessa. Peruutin siltä istumalta kuvaukset ja leikkauksen. Tottakai lääkärit soittivat minulle useaan otteeseen ja antoivat minun ymmärtää etten selviäisi hengissä. Ymmärsin heitä. Jouduin allekirjoittamaan heille paperin jossa lupaan ottaa vastuun itsestäni.

Päätökseni oli selkeä ja varma mutta tiesin että tieni tulisi olemaan vaikea ja yksinäinen. Yksinäinen siinä mielessä että päätökseni ei vastaa yhteiskunnan ja lääketieteen odotuksia.

Koko olemukseni, ruumiini, aivoni, sieluni, jokainen soluni oli tietoinen joka sekuntti tästä uudesta informaatiosta : minulla on syöpä.

Ainoa asia mitä sillä hetkellä pystyin tekemään oli ruveta kasvattamaan versoja ja ituja. Pian auringonkukan versot, retiisinversot ja vehnänoraat täyttivät ikkunalautamme. Ihana vihreys täynnä elämänenergiaa. Uskon että « elämän » kasvattaminen ympärilläni oli minulle kuin pelastusrengas nyt kun tietoisuus kuoleman mahdollisuudesta oli osa jokapäiväistä elämääni.

Silloin muistin myös miten 20 vuotta sitten olin ollut elävän ravinnon kurssilla ja tiedostin että juuri elävän kasvisravinnon nauttiminen on hienoin tapa kunnioittaa ruumistamme. Elävä ravinto kohottaa itsepuolustuskykyämme, klorofyllin tuoma valtava happimäärä « tukehduttaa » kirjaimellisesti syöpäsolut, niinkuin monet muutkin sairaudet. Siihen aikaan jopa etsiskelin syöpää sairastavaa ihmistä voidakseni kokeilla jos raakaravinto todella parantaa syövästä. En löytänyt. No, nyt löysin, minut !

Tottakai olin puolikuollut pelosta, kiukusta, surusta ja häpeästä. Ennen diagnoosia olin onnellinen, minulla on ihana perhe, opetan päivitttäin Kundalini joogaa, olen kasvissyöjä. Ja kuitenkin tiesin että olin 100% itse kehittänyt nuo syöpäsolut. En niinkään elintavoillani jotka jo olivat suhteellisen terveelliset vaan ajatustavallani. Mutta miten muuttaa ajatustapaansa ? En tiennyt mitä tehdä.

Diagnoosista aiheututtunut stressi oli kaksinkertaistanut kasvaimet rinnoissani. Tämä pani miettimään että diagnoosit voitaisiin ilmoittaa inhimillisemmin ja varsinkin että sen jälkeen voitaisiin NEUVOTELLA potilaan kanssa toimenpiteistä. Missään vaiheessa minulta ei kysytty haluanko leikkaukseen tai tarvitsenko miettismisaikaa ! Ei. Oli valtava kiire ja hätä.

Ja juuri tuo hätä saa aikaan stressin. Ymmärtäen että syövän kehittymiseen voi mennä 5 vuotta tai vaikka 20 vuotta, tuo kiire leikata on käsittämätön. Ja tuo stressi nimenomaan saa syövän kasvamaan. Olen siitä elävä esimerkki. Kasvaimet kasvoivat kasvamistaan ja rintani tulehtuivat. MIstä tuli tuo tulehdus ? Ihana perhelääkärini - joka tuki minua päätöksessäni – sanoi että tulehdus on lahja, se kertoo siitä että ruumiini reagoi. Syöpäsolut alkoivat nähdä nälkää koska olin lopettanut makean – hedelmät, leivän jne – ja saivat sen sijaan enimmäkseen lehtivihreää. Syöpäsolut inhoavat lehtivihreää.

Kokeilin erilaisia terapioita, aloin visualisoida syöpälääkäri Carl Simontonin kehittämän metoodin mukaan. Hänen 20 vuoden tutkimusten tuloksena on että syöpä uusiutuu mikäli potilas ei muuta elin/ajatustapojaan.

Ihana perheeni uskoi ja luotti minuun kuten myös ystäväni ja oppilaani. Kylvin rakkaudessa ja luottavaisuudessa. Juuri tämä tuki oli minulle kaikki kaikessa tällä yksinäisellä tiellä.

Elävä ravinto kirkastaa mielen. Sen ansiosta olen löytänyt uuden ulottuvuuden meditaatiossa. Meditaatiolla on ihmeelllinen kyky : se puhdistaa aivomme ja auttaa meitä muistamaan että meille on annettu syntymälahjaksi itseparannuskyky. Tämän ovat jo monet tutkijat havainneet ja muutama klinikka, mm Saksassa on jo olemassa, joissa lääkärit käyttävät yksinomaan meditaatiota hoitomutona moniin sairauksiin.

Aluksi minulla oli kiire parantua ja minulla oli epäilyksen hetkiä. Jatkuvasti kuulin ihmisistä jotka kuolivat syöpään vaikka olivat saaneet kaikki mahdolliset hoidot. Mietin että miten niin monet kuolevat vaikka ensin syöpä poistetaan veitsellä, sitten säteilytetään varmuudden vuoksi ja vielä monen vuoden lääkitys sen jälkeen. Kaikki tämä tuskallinen hoito ja silti niin monet kuolevat ( kaksi kolmesta viiden vuoden vuoden aikana syövän toteamisesta Carl Simontonin mukaan).

Kestääkseen nämä raskaat hoidot ihmisen täytyy olla sekä fyysisesti että psyykkisesti erittäin vahva. Toisaalta hoito on usein niin tuskallista että elämisen halu voi saada kovan kolauksen. Ja juuri elämänhalu on avain paranemiseen.

Ajan kuluessa mieleni rauhoittui ja kun vihdoin ymmärsin että minulla ei ole kiire parantua, paranemisprosessi sai vauhtia. Kasvaimet alkoivat kutistua ja tulehdus rauhoittui. Silloin tiesin että paranen. Huomasin myös että aloin nähdä rakkautta siellä missä en ennen ollut sitä nähnyt, itse asiassa aloin nähdä rakkautta kaikessa ja kaikissa. Näin ei voi tuomita eikä arvostella mitään eikä ketään eli uskomaton rauha asettuu sydämeen. Tämä rauha saa aikaan sen ettei voi tuntea pelkoa.

Tärkeää on tietää että en ollut missään vaiheessa sairas, jatkoin työtäni ja elämänlaatu parani päivä päivältä.

Tänä aikana myös yksi unelmistani toteutui: pääsin Elàvàn Ravinnon mekkaan, Hippocrates instituuttiin Floridaan. Se on paratiisinomainen paikka jota vetää upea pariskunta Anna-Maria ja Brian Clement. Sinne ihmiset tulevat hakemaan erilaista hoitoa syöpään ja muihin sairauksiin tai vaan puhdistumaan. Siellä opin että syöpä ei ole mitään, se tulee ja menee. Juuri tämä keveys on ollut tarkeää paranemisessani.

Menneisyys ja tulevaisuus ovat menettäneet merkityksensä. On vain tämä hetki. Sinä päivänä kun kuolen, huomenna tai 50 voden päästä, kuolen parantuneenä. Tämä tieto on minulle mittaamattoman suuri lahja. Sydämessäni vallitsee rauha.

Aija, Lausanne, Sveitsi, 12.10.2012

Joogaviikot raakaravinnolla Toscanassa 23.05 - 06.06 2015 :

http://www.yogaija.net

Luettavaa:

Dr Brian Clementin kirjat

Dr Christian Schallerin kirjat

Dr Carl Simontonin kirjat